Ensi-iltaviikon maanantai, ja tunnelma sen mukainen.
Monta pientä asiaa, mitä pitäisi tehdä - lampun vaihdosta housujen lyhennyksiin ja tiedotteen kirjoittamiseen. Maiju on jakamassa julisteita, Elisa suunnittelee käsiohjelmaa. Eilen oltiin Eskon ja Jaskan kanssa rakentamassa taas vähän lisää valoja, eikä puuha tainnut vielä siihenkään loppua. Onneksi produktiossa on mukana muutama työharjoittelija, että saa rauhassa delegoida tekemistä. Hulluksihan tässä muuten tulisi.
Vaikka kuinka valmistautuu viimeiseen viikkoon ja yrittää tehdä kaiken ajallaan valmiiksi, jää aina kuitenkin hirveästi tekemistä viimeisille päiville. Puhumattakaan muista työkiireistä ja deadlinesta. Mutta niin sitä on vaan ajateltava, että erityinen on tämä viikko - ja sen erityisen piikkiin jaksaa tehdä vähän enemmänkin kellon ympäri työpäiviä.
Lauantainen läpimeno oli varsin hyvä kolmanneksi läpimenoksi. Asiat oli mallillaan, mutta juttu jäi kaipaamaan ajattelemista ja rauhaa. Esitys kestää vain tunnin, mutta se tunti onkin sitten täysi ja intensiivinen. Läpimenoissa huomaa sen, miten ympyränmuotoisessa katsomossa kukaan ei voi jäädä illuusioon etteikö olisi lavalla. Kaikki näkyy ja kuuluu, ja esitys vaatii kaiken intensiteetin. Jos esiintyjät katoavat omaan maailmaansa, ja kuoro alkaa harhailemaan omilla poluillaan, tragedia särkyy heti. Tässä tehdään töitä hirveän herkillä asioilla, ja sitä yksityiskohtaisuuden merkityksellisyyttä ei voi unohtaa.
Tänään on valmistava läpimeno, johon tulee teatterikerholaisia katsomaan. Viimeisimmästä läpimenosta on kaksi vuorokautta. Hauskaa nähdä, mitä tämä ajatuksen tauko on tuottanut lavalle.
Karo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti