Ensimmäisen läpimenon kynnyksellä

Kohtauksia treenatessa toisto on asia, jolla pelataan. Kohtaukset aloitetaan ja keskeytetään, mennään loppuun ja sitten taas uudestaan. Kohtauksia harjoitellessa voi kokeilla ja heitellä esiintyjille tunteita ja intentioita, tahdonsuuntia ja ajatuksia. Lyhyempiä pätkiä treenatessa on vapaus kokeilla niitä naurettavimpiakin ideoita - koska kaikkihan täytyy kokeilla - ja nauraa sitten sen päälle, jos juttu ei toimi ollenkaan. Ja kun esiintyjien kanssa on kerinnyt tunnin treenata yhtä puolen sivun kohtausta kokeillen ja keskustellen, löytyy aina lopulta se suunta, johon kohtaus on hyvä jättää. Löytyy se hetki, jossa maailma avautuu, jossa hetkestä tulee todellisuutta, jossa esityksen logiikka toteutuu. Aina näin ei tietenkään tapahdu, ei kaikki treenit voi olla pelkkää timanttia, mutta viime aikoina sangen usein asiat ovat loksahdelleet.

Näin ensimmäisen läpimenon kynnyksellä alkaa pohtia treenaamista, kohtausharjoitusten ja läpimenojen merkitystä. Nyt ollaan pidetty kahdet kohtausharjoitustreenit yhtä kohtausta kohti helmikuun aikana. Kahden viimeisen päivän aikana mentiin kaikki kohtaukset liimaten mukaan bändin soittamat biisit. Vaihtoja kohtauksesta toiseen katsottiin, muutamia enemmänkin, mutta suuria kaaria ei vielä näissä treeneissä nähty, koska montaa kohtausta ei saatu yhteen putkeen mentyä. Tämä on harmillista, koska siten tämänpäiväisen läpimenon suhteen lähdetään todella soitellen sotaan.

Mutta ensimmäinenkin läpimeno on aina tehtävä. Vaikka se olisi pelkkää sähellystä ja häsläystä, unohtelua ja muistelemista. Ensimmäinen läpimeno ei yksinkertaisesti voi olla pelkkää timanttia, se on harjoitus kaiken muun harjoittelun lomassa. Ja kohtaukset, jotka ovat jo löytäneet todellisuutensa, voivat kadottaa sen muistelun keskellä, ja yleensä tämä aiheuttaa lähinnä turhautumista esiintyjien keskellä. Ja yleensä turhaumassa esiintyjien kritiikki kohdistuu heitä itseään kohtaan, vaikka pitäisi muistaa antaa armoa itselle ja harjoittelulle - ei kaikki voi tapahtua hetkessä. Mutta ensimmäinen läpimeno on portti johonkin syvemmälle; tie joka täytyy kulkea, että pääsee pidemmälle. Ja siitä se kokonaisen maailman hahmottuminen lopulta vasta alkaa.

Juttu kaipaa jo ehdottomasti läpimenoa. Esiintyjät saavat selville oman kaarensa, bändi hahmottaa mitä esitystä tässä ollaan tekemässä, minä näen kokonaisuuden ja näen vihdoin mitä siellä on liikaa, mitä sieltä puuttuu, mikä toimii ja mikä ei. Ja ensimmäisen läpimenon jännittämisen lisäksi tänään saa myös vähän jännittää sitä, että katsomossa istuu jo ihmisiä - lähinnä muuta työryhmää. Odotan tätä iltaa kuin joulua; vatsa kipristellen ja leveä hymy huulilla. Ihanaa, vihdoin!

Kipristellen,

Karo