lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kunias, rohkea ja latautunut - Kainuun Sanomien kritiikki




Teatteri
Sudenmorsian, Kajaanin harrastajateatteri. Ensi-ilta 30.3. Generaattorilla. Aino Kallaksen romaanin pohjalta dramatisoinut Karoliina Kuvaja. Ohjaus, koreografia ja valosuunnittelu: Karoliina Kuvaja. Visualisoija: Katri Kuvaja. Musiikin sävellys: Juho Hannikainen, Samppa Heikkinen, Matias Nieminen, Sara Saxholm. Esiintyjät: Hanna-Mari Hotta, Aliina Tella, Samppa Heikkinen, Aki Moilanen, Ilkka Niskasaari, Anni Koskela, Anni Mikkonen, Iiro Tuovinen, Kim Kihlström, Anttiesko Ronkainen. Orkesteri: Samppa Heikkinen, Juha Karjalainen, Jari Karjalainen, Aki Moilanen, Juho Mäkäräinen, Matias Nieminen, Anttiesko Ronkainen.
Kaunis ja hurja – sellainen on Kajaanin harrastajateatterin klassikkoa avaava SudenmorsianKaroliina Kuvajan ja aiheelle antautuvan työryhmän käsissä Aino Kallaksen myyttinen tarina viettiensä valtaamasta Aalosta ja yhteisön tuomiosta taipuu esitykseksi, jota voi todella lukea monin tavoin.
Vaikka se ei lukitse yhtä tulkintaa, se on esityksenä selkeämpi ja tarinana ymmärrettävämpi kuin aiemmat näkemäni Sudenmorsiamentoteutukset.
Intohimosta ja vapaudesta, rakkaudesta, halusta ja mustasukkaisuudesta, yksilöstä ja yhteisöstä, naisen oikeudesta päättää itse, olipa kyseessä hänen kutsumuksensa tai seksuaalisuutensa – kaikesta tästä näyttämöballadi kertoo.
Yhteen tuntiin Kuvaja ja ryhmä ovat tiivistäneet olennaisen ihmissudeksi muuttuvan, Metsän hengen valtaan joutuvan Aalon kohtalosta. Yhteisön demonisoima Aalo ei voi enää naisen hahmossaan palata kylään ja kotiin, miehensä ja lapsensa luo.
Valinta jakaa Aalon rooli kahdelle ja Priidikin, hänen metsänvartijamiehensä, rooli kolmelle näyttelijälle tuo lisää sävyjä tulkintaan. He toistavat ja jatkavat repliikkejään.
Aalon ja Priidikin tarinaa kertoo myös kyläyhteisö tragedian kuorona.
Näyttelijäntyöstä välittyy luonteva läsnäolo. Ilmaisussa on herkkyyttä, jopa outoa suloutta, joka vuorottelee vimmaisen, fyysisen liikkeen kanssa. Arkaainen teksti on omaksuttu vivahteineen. Se soljuu kauniisti.
Tiheätunnelmainen, musiikin ja läähätyksen tahdissa sykkivä esitys viettelee katsojan samalla tavalla kuin susien kutsu Aalon. Orkesteri myötäelää tarinaa, vie sitä eteenpäin sen sisältä käsin.
Samoin kuin musiikissa kulkee Aalon kehtolaulu ja Priidikin teema, puvustus osoittaa Aalot, Priidikit ja Aalon muodonmuutokset. Hieno yksityiskohta ovat Priidikin paidan havuaiheet.
Näyttämöratkaisussa yleisö on osa kyläyhteisöä. Katsomon tuoleista muodostuu piiri, jossa on neljä kulkuaukkoa esiintyjille. Näyttämön takaosassa soittavat sudet orkesterina. Musiikki ja jalkojen töminä esiintyjien kiertäessä kehän ulkopuolella siirtyy fyysisinä tuntemuksina kehoon.
Vellova liike aitauksen sisällä tuo mieleen poroerotuksen kirnun.
Pyynnöstä me siirrämme tuolejamme metrin sisemmäs: kehä Aalon ympärillä käy yhä ahtaammaksi.
Yhteisön jäseninä me saamme myös valita paikkamme, kun murhenäytelmä rikkoo ihmisten yhteydentunteen. Me hajaannumme.
Sinikka Viirret

Linkki Kainarin sivuille tästä.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Yksi yö

Jos kiire vie minut ruttuun, niin jännitys menee minun jalkoihin. Jo hamasta nuoruudesta (hah) on minun ensi-iltajännitys näkynyt kipuiluna koivissani. Yleensä nilkat on ensimmäiset ongelmat, pari vuotta sitten yhtä musiikkiteatteribiisiä tehdessä oikeaa jalkapöytää piti sitoa koko ajan ja lonkka oli ihan tukossa. Takuuvarma ensi-illan merkki on se, että nyt vasen polveni tuntuu koko ajan siltä, että se saattaa muljahtaa paikaltaan. Onneksi nyt minä voin rauhassa jalkavammailla, koska ei ole painetta olemisesta ja liikkumisesta lavalla. Mutta vähän saan naureskella omille psykosomaattisille vammoilleni.

Eilen oli ensimmäinen yleisöläpimeno, sali oli puolillaan. Veto oli tosi hyvä, se meni jo hyvinkin esityksestä. Kirjoitin kyllä merkintöjä kynä sauhuten, mutta silti vedon henki oli se, että sain itsekin katsoa kuin esitystä. Erkaantumisprosessi on käynnissä, esiintyjät ottavat teoksen itselleen - asia josta iloita.

Tänään on kenraali, joka on täynnä paikanvarauslistan perusteella. Se on hyvä.

Juttu on hieno, nyt voin jo niin sanoa. Ja tarina kantaa, esiintyjäntyö kantaa, kunhan kaikki vaan itse siihen uskovat. Ja Kallaksen maailmasta tulee taas totta tunnin ajaksi. Saan olla ylpeä tästä gruposta, ja kaikki saavat olla ylpeitä itsestään.

Vielä viimeinen pinnistys tänään. Vielä yksi puristus ja toimen tiivistyminen. Sitten ollaan valmiita huomiselle.

Esityksen puffi-juttu tämänpäiväisessä Kainuun Sanomissa, vilikaseppa täältä.

Karo

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Painotuore juliste, muste lienee jo kuivunut.



Voi miten jännittävää oli tämä tämmöinen -pääsin tekemään julistetta Sudenmorsiameen. Ilo on aina opetella jotakin uutta, ja tässä prokkiksessa on taas tullut sitä jotain, mitä muistella myöhemmin. Julistetta läheteltiin kiivaasti edes-takaisin Karon kanssa -mikä fontti? onko nenä liian varjossa? tätäkö tarkoitit limittämisellä? onko päivämäärät oikein? Kirjapainoon se sitten lopulta lähti. Valmis versio on tallennettu 21.3.2012 klo 13.59. Painos alkaa olla jo levinneenä ympäri kaupunkia, nyt kun "jouluun" on  enää kolme yötä.

Huh.

Katri.

Pressikuvat otti Eeva Arffman. Jos tarvitset painokelpoiset versiot näistä kuvista, ota yhteyttä meihin.

Etualalla Hanna-Mari Hotta ja Aliina Tella

Aliina Tella ja Aki Moilanen

Hanna-Mari Hotta ja Ilkka Niskasaari

Samppa Heikkinen ja Aliina Tella

Etualalla Anni Koskela, Kim Khilström ja Anni Mikkonen

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Juostessa, hengittäessä

Ensi-iltaviikon maanantai, ja tunnelma sen mukainen.

Monta pientä asiaa, mitä pitäisi tehdä - lampun vaihdosta housujen lyhennyksiin ja tiedotteen kirjoittamiseen. Maiju on jakamassa julisteita, Elisa suunnittelee käsiohjelmaa. Eilen oltiin Eskon ja Jaskan kanssa rakentamassa taas vähän lisää valoja, eikä puuha tainnut vielä siihenkään loppua. Onneksi produktiossa on mukana muutama työharjoittelija, että saa rauhassa delegoida tekemistä. Hulluksihan tässä muuten tulisi.

Vaikka kuinka valmistautuu viimeiseen viikkoon ja yrittää tehdä kaiken ajallaan valmiiksi, jää aina kuitenkin hirveästi tekemistä viimeisille päiville. Puhumattakaan muista työkiireistä ja deadlinesta. Mutta niin sitä on vaan ajateltava, että erityinen on tämä viikko - ja sen erityisen piikkiin jaksaa tehdä vähän enemmänkin kellon ympäri työpäiviä.

Lauantainen läpimeno oli varsin hyvä kolmanneksi läpimenoksi. Asiat oli mallillaan, mutta juttu jäi kaipaamaan ajattelemista ja rauhaa. Esitys kestää vain tunnin, mutta se tunti onkin sitten täysi ja intensiivinen. Läpimenoissa huomaa sen, miten ympyränmuotoisessa katsomossa kukaan ei voi jäädä illuusioon etteikö olisi lavalla. Kaikki näkyy ja kuuluu, ja esitys vaatii kaiken intensiteetin. Jos esiintyjät katoavat omaan maailmaansa, ja kuoro alkaa harhailemaan omilla poluillaan, tragedia särkyy heti. Tässä tehdään töitä hirveän herkillä asioilla, ja sitä yksityiskohtaisuuden merkityksellisyyttä ei voi unohtaa.

Tänään on valmistava läpimeno, johon tulee teatterikerholaisia katsomaan. Viimeisimmästä läpimenosta on kaksi vuorokautta. Hauskaa nähdä, mitä tämä ajatuksen tauko on tuottanut lavalle.

Karo


lauantai 24. maaliskuuta 2012

Työryhmä esittäytyy, 15. osa


Hei,

olen Matias Nieminen, 19-vuotias kajaanilainen muusikko-opiskelija. Harrastajateatterin toiminnassa olen nyt mukana kolmatta vuotta. Aloitin kesäteatterissa 2010 soittamalla Fedja-sedässä, minkä jälkeen kokemusta on kertynyt muista produktioista erinäisissä musiikkiin ja ääneen liittyvissä tehtävissä.

Sudenmorsiamen työryhmässä olen mukana soittamassa, säveltämässä ja sovittamassa, sekä ensimmäistä kertaa vastaamassa äänitekniikasta. Työryhmän ja ohjaajan iloksi harrastan myös väärien mielikuvien luomista, sekä huumorin tekemistä asioista, joiden lavalla ei kuuluisi olla huumoria.  

Fiilikset proggiksesta ovat tällä hetkellä hyvin korkealla. Kirjoittamishetkellä, eli kolmen läpimenon jälkeen, ovat omat päänsisäiset mietteet esityksestä ja omasta tekemisestä alkaneet selkeytyä ja muovautua, tehden tekemisestä levollisempaa turhan säätämisen ja häsläämisen sijasta. Ensi-iltaa odotellessa.



Elä hättäile, istu mättäille

Eilen illalla oli tekninen läpimeno ja uitettiin kerralla Jaska ja valoajot Morsiamen maailmaan. Läpimeno oli sangen onnistunut siihen nähden, että se oli vasta toinen koko porukalla. Tänään vuorossa on pressikuvat ja läpimeno, johon tulee taas muutamia katsojia. Huomenna vietetään lepopäivää, ja sitten vedetään läpi ma, ke, to. Tiistai on vielä varattu mahdollisille kohtaustreeneille ja hinkkauksille. Ei enää paljoa jäljellä!

Viimeaikaisia huomioita:
Tykkään tehdä valoja, silloin kun siihen saa keskittyä rauhassa, eikä ole kiire.
Parasta valojensuuntausmusiikkia on Angelo Badalamenti.
Kunhan esiintyjät muistavat ajatella lavalla, kohtaukset rullaa hyvin ja maailma on kokonainen.
Jos kohtauksen rytmi hukkuu, sitä ei saa kiirehtimällä kiinni.
Koreografioiden tekeminen on vaativaa, mutta hiton hauskaa.
Morsian leikkii herkkyyden ja rajuuden, lempeyden ja väkivallan rajalla - ja siinä rajalla on hyvä olla.
Tanssimatot koko tilaan tuo heti uutta potkua esityksen henkeen.
Esitys on esiintyjille hirveän intensiivinen, ja lavalla ei todellakaan voi nukkua.
Ajattelemalla ja luottamalla kokonaisuudesta tulee yhteinen.

Kolme esitystä yhdestätoista on nyt loppuunvarattu. Muihin esitykseen satunnaisia varauksia. Jos mielii tulla katsomaan esitystä johonkin tiettyyn esitykseen, kehotan varaamaan liput heti.

Juliste tuli eilen painosta, ja se näyttää upealta. Maanantaina Maiju saa lähteä kylille levittämään sanomaa ja teippiä. Keskiviikkona pidetään pressi. Perjantaina juhlitaan.

Vielä on valojen kanssa säätöä, kun tilan tekniikkavastaava on ollut viikon lomalla, eikä apua ongelmiin ole saanut. Muutama piuha pitää vielä tehdä, että saadaan loputkin hehkut kattoon. Onneksi mitään suurempia ongelmia ei (ainakaan vielä) ole ilmaantunut.

Nyt on mieli luottavainen, katsotaan mitä läpimeno tuo tullessaan. Kahden viimepäivän "elä hättäile, istu mättäille" -mentaliteetti on tuottanut tulosta. Pikku hiljaa kaikki kirkastuu.

Karo