Morsian vietti melkein viikon tauon ensimmäisen läpimenon jälkeen, ja nyt myös radiohiljaisuus on päätetty. Bändi on ollut eilen treenaamassa jälleen, ja huomenna lähdetään taas esiintyjien kanssa puurtamaan. Tauko teki hyvää, juttu sai hengittää hetken rauhassa ja mieli esityksen suhteen on taas astetta kirkkaampi. Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa treenejä tiivistää ajatuksen - töitä on vielä paljon edessä.
Ensimmäinen läpimeno oli luonteensa mukainen, mutta se myös avasi paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia. Huomaan, että oma ajatukseni ei ole ollut tarpeeksi kirkas jutun suhteen, ja jollain raiteilla ollaan menty osittain vääriin suuntiin. Johtuuko se sitten ajatuksen epävarmuudesta vai pohjatyön vajavaisuudesta, en ole varma - luultavasti kummastakin yhtä kaikki. Mutta kokonaisuus toimii, bändin olemassa olo kirkastaa heti paljon myös tekemistä, ja olo on toiveikas. Töitätöitätöitä, ja asiat loksahtaa paikoilleen.
Tarinan traaginen luonne ja esityksen suuri tragedia kaipaa vahvistusta ollakseen puhtaasti esikuviensa kaltainen. Esityksen kuoroa täytyy kasvattaa - sitä vaatii jo muoto kuin esityksen sisältökin. Kävin Helsingissä ollessani taas kirjastossa kaivamassa matkaani kasan minulle suositeltuja kirjoja, jotka avaavat ja artikuloivat myös omaa ajatustani, joka on vielä kesken. Mukana tällä matkalla minulla on mm. Rene Girardin Väkivalta ja pyhä sekä Simon Goldhillin How to Stage Greek Drama Today. Kirjat on jo takakansiensakin perusteella vahvasti ajatuksia herättäviä, vaikka Goldhill ei suoraviivaisesti autakaan Kallaksen kanssa. Tuntuu, että vihdoin ja vasta nyt olen päässyt kiinni esityksen todelliseen luonteeseen ja pelko ajan loppumisesta kesken on suurempi kuin koskaan.
Tiivistymistä odotellen, sormet syyhyten harjoittelunpariin kaivaten,
Karo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti