Sudenmorsian tarttui matkaani Kallaksen omana dramatisointina Teatterikorkeakoulun kirjastosta elokuussa 2010. Etsin analysoitavaa näytelmää ohjauksen kurssille ja Kallas vain sattui silmääni. En ollut aiemmin lukenut teosta, mutta muistin tarinan vuosien takaa. Selkeä kuva jylhästä korvesta, sinisistä hetkistä hankiaisilla ennen pimeää, pitkistä pirtin hirsistä ja kelmeästä kuutamosta heräsi heti kun näin kirjan kannen. En hahmota, mistä tai miten olen tarinan vuosia sitten itseeni imenyt, mutta vahva muisto ja tunne minulla tarinasta on - olen käynyt tarinaa läpi ennenkin.
Etsin heti seuraavana päivänä kirjastosta alkuperäisen romaanin, jonka Kallas kirjoitti vuonna 1928. Romaanissa Kallaksen vahva miljöön kuvaus, vanha suomen kieli ja balladin mukana hyökymä tunnekuohu oli valtava Kallaksen oman dramatisoinnin aukipuhuttuun maailmaan verrattuna, ja ensimmäinen ajatus omasta dramatisoinnista sikisi.
Koko syksyn 2010 työstin Sudenmorsianta koulullani, Metropolialla. Olin ensin teatteriohjaaja Hannu Raatikaisen Ohjaajatyötä aikajanalla -kurssilla, jossa analysoin juuri tuota Kallaksen omaa dramatisointia (1937). Opiskelimme samalla ohjaamista vahvasti tekstin lähtökohdista - mitä kirjoittaja on halunnut sanoa? mikä on tekstin päälause? mitä päälause aiheuttaa kussakin kohtauksessa? miten päälause toteutuisi jokaisessa esityksen hetkessä? Toisella syksyn kurssilla työstin jo omaa dramatisointiani alkuperäisen romaanin pohjalta dramaturgi Marja Louhijan ja näytelmäkirjailija Kirsi Porkan ohjauksessa.
Kuva romaanin herkästä ja rajusta, kauniista ja rujosta, vääjäämättömästä maailmasta ohjasi heti dramatisoinnin kirjoittamisprosessia. Sain useita kehotuksia ohjaajiltani kirjoittaa esitystä kohti realistista draamaa, koska romaanissa on myös ainekset juonelliseen, aristoteeliseen dramaturgiaan. Dramatisoinnin työstämisessä minua kuitenkin ajoi sama tahto, joka sysäsi syrjään Kallaksen dramatisoinnin. Kauniin vanhan suomen kielen ja myyttisen tarinan sisältämä balladi ei mielestäni tarvitse turhia sanoja, ja ensimmäisten versioiden puhetulva ja aukiselittäminen saivat minut ajattelemaan, etten koskaan voi käyttää versiota ohjatessani.
Annoin tekstin levätä puoli vuotta, kunnes palasin siihen kesällä 2011. Olin matkalla pienelle kesälomalle Eestinmaalle ja sateisen meren keskellä, juhlijoiden täyttämällä laivan kannella luin tekstin uudelleen ajatuksella. Aika teki tehtävänsä, dramatisoinnissani oli ehkä sittenkin ajatusta.
Lopullinen päätös Sudenmorsiamen ohjaamisesta Kajaanin Harrastajateatterille omana opinnäytetyönäni Metropolia Ammattikorkeakoululle tapahtui syyskuussa 2011. Teksti lepäsi edelleen suurimman osan ajasta, muhien mielessäni. Kasasin työryhmän syksyn aikana, ja ajatus vain viiden näyttelijän pelkistetystä esityksestä karkasi. Joulukuussa minulla oli jo yli kymmenen esiintyjää sisältäen moneksi taipuvan orkesterin. Jokaisella lukukerralla pudottelin ylimääräisiä repliikkejä pois, selvensin maailmaa sanankäänteillä ja ajatukset musiikista alkoivat kirkastua. Myytti alkoi hahmottua, balladi sai oman kielensä.
Nyt helmikuun puolessa välissä meillä on 41 päivää aikaa ensi-iltaan. Monien muutosten jälkeen esiintyjäporukka on löytynyt ja vakiintunut. Bändi on säveltänyt ja sovittanut musiikkia tammikuusta alkaen, näyttämölle esiintyjät ovat astuneet tammikuun lopusta alkaen. Edessä on työntäyteinen kuusi viikkoinen, jota odotan pelolla ja innolla. Matka Kallaksen dramatisoinnin löytymisestä tähän päivään on sisältänyt paljon, muuttuneet ovat niin ajatukset esityksestä kuin minä itsekin.
Kallaksen luoman tragedian ajattomuus, intohimoisuus ja vääjäämättömyys ajavat ajatustani ohjauksessa. Luotan ja uskon tarinaan, joka kantaa myös tässä ajassa, antaen kokijalleen mahdollisuuden moniaiseen tulkintaan. Kauneutta pursuava maailma kutsuu uskomaan tarinaan, joka ei anna armoa.
Harrastajateatterin tulkinta tästä myyttisestä balladista on nähtävissä 30.3. alkaen Kajaanissa, Generaattori -näyttämöllä. Tervetuloa!
Ohjaaja,
Karoliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti