Jotakin on tapahtunut. Viimeiset kolme treeniä on mennyt paljolti keskustellessa ja avatessa. Asiat ovat alkaneet kirkastumaan, ja samaan aikaan neljätuntisissa treeneissä keritään käydä vain kahta tai kolmea kohtausta yhteensä. Tahti muuttui alun hoppuilun jälkeen verkkaiseksi, mikä tuntuu tähän vaiheeseen vähän laittomalta. Mutta kohtaukset vaativat nyt tämän työn, ja sitten mennään hitaammin, jos niikseen on. Meillä on ensi viikolla vielä kolmet esiintyjien treenit ja näin saadaan keskityttyä niihin kohtauksiin, jotka tältä viikolta jää puuttumaan.
Mutta keskustelun vaikutus on ihan uskomaton. Jos puolitoista viikkoa sitten näyttämöllä kulki esiintyjiä, jotka osasivat tekstin ja sen vanhan hengen rytmityksen, nyt siellä alkaa olla jo kokonaisia henkilöitä, jotka hengittävät itse tarinaa.
Kuoron määrän lisääminen oli oikea ratkaisu. Sisältö tuottaa taas muotoa ja toisin päin. Tarina alkaa rullaamaan.
Pieniä ongelmia on ollut porukan terveyden kanssa. Tällä hetkellä yhdeksästä esiintyjästä kolmella on jalka jollain tavalla liikuntavammana, ja noin kolme on flunssassa (kuin myös minä). Nyt täytyy vaan toivoa, että suunta on sairastumisista pois päin - muutenhan tässä ollaan kohta ihan pulassa.
Tänään duunaillaan vähän intohimon aiheuttaman jopa päihtyneen tunteen kanssa, etsitään juhannuskarkelointia, kuljetaan kohti synnytystuskia ja niistä ohi, sekä juostaan. Ja sen jälkeen, välikaronkka! Jau. 13 päivää ensi-iltaan.
Karo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti